| Artemis Fowl
| |
|---|---|
| Kirjailija | Eoin Colfer |
| Julkaistu | 2001 |
| Suomentaja | Jaakko Kankaanpää |
| Sivumäärä | 290 |
| Kronologia | |
| Seuraava | Tehtävä pohjoisessa |
Artemis Fowl on Eoin Colferin kirjoittama kirja ja Artemis Fowl -sarjan ensimmäinen osa. Se julkaistiin vuonna 2001.
Juoni[]
12-vuotias rikollisnero Artemis Fowl II saa tietää keijuista, maan alla asuvista olennoista. Hän saa käsiinsä keijujen Kirjan, jossa ovat kaikki keijujen lait. Ehkä ensimmäisenä ihmisenä tuhansiin vuosiin Artemis onnistuu kääntämään keijujen kielen ja alkaa laatia suunnitelmaa keijujen kulta-aarteen saamiseksi.
Henkivartijansa Butlerin avulla hän sieppaa menninkäiskomisario Holly Shortin ja ottaa tämän panttivangikseen. Hän ilmoittaa Hautautuneiden Alueiden Lainvalvonnalle vapauttavansa Hollyn, jos saa lunnaiksi tonnin 24-karaatin kultaa. Keijukansan poliisi asettaa Artemiksen kartanon Fowl Manorin ympärille aikapysäytyksen, mutta Artemis osasi ennustaa sen jo etukäteen ja on keksinyt keinon aikakentästä pakenemiseksi, jota edes keijut eivät tiedä.
Holly onnistuu vapautumaan sellistään ja keijut ymmärtävän Artemiksen tietävän heidän sääntönsä taikuudesta luopuneen kääpiön Mulchin löytäessä yhden kopion Kirjasta kartanosta. Kartanoon lähetetään peikko tappamaan ihmiset, mutta Butler onnistuu Hollyn pienoisella avustuksella voittamaan sen. Artemis on aikaisemmin tehnyt selväksi, ettei keijuilla ole asiaa hänen taloonsa niin kauan, kun hän on elossa. Koska keijut eivät saa mennä ihmisten asumuksiin ilman kutsua, päättelevät keijut, että heidän täytyy tappaa Artemis. He tuovat halutun kultamäärän ja Artemis vapauttaa Hollyn. Holly saa kuitenkin puolet lunnaista vietäväksi takaisin muille keijuille palkkana toiveesta; Artemis toivoi Hollyn parantavan hänen mieleltään sairaan äitinsä, joka sekosi Artemiksen isän kadotessa Jäämerelle.
Hautautuneiden Alueiden Lainvalvonsa räjäyttää Artemiksen kartanossa biopommin. Kyseisen pommin vaikutuksesta vain kaiken elollisen pitäisi kuolla, mutta elottomat esineet eivät hievahdakaan. Pommin räjähdettyä keijut lähtevät tarkistamaan kartanoa. Ainoastaan Holly pääsee sisään, sillä muut poliisit alkavan kärsiä taikapahoinvointia ihmisten asumuksen sisään astuessaan. Artemis oli tehnyt keijuille selväksi, että he pysyvät poissa talosta kunnes Artemis on kuollut, joten Artemiksen täyti olla yhä elossa. Hän oli kuin olikin onnistunut pakenemaan aikakentästä Butlerin ja Butlerin pikkusiskon Julietin kanssa, ja keijujen sääntöjen mukaan Artemiksella on oikeus pitää keijuilta kirisstetty kulta itsellään.
Artemis piti itseään tyhmänä luottaaessaan Hollyn toteuttavan hänen toiveensa, mutta hänen äitinsä oli kuin olikin parantunut. Nyt Artemis oli saanut ainakin toisen vanhempansa takaisin, ja joutui tekemään suunnitelmistaan entistä ovelampia, jottei hänen äitinsä vain pääsisi niistä vihille.
Koodi[]
Jokaisen Artemis Fowl -kirjan sivujen alareunassa kulkee salakielellä kirjoitettu koodiviesti. Tämän kirjan viesti on kirjoitettu maahiskielen kirjaimilla ja kuuluu näin:
- "Näin ennusti Ohm, haltiakuningas Frondin limakupin puhdistaja. Olen Ohm, kuninkaan limakupin puhdistaja. Mutta olen paljon muutakin, sillä näen tulevaisuuden limaan kirjoitettuna. Me tontut olemme vuosisatojen ajan lukeneet limasta, mutta minä olen paras limastalukija mitä koskaan on ollut. Yleensä näkyni ovat vaatimattomia. Ennustan peikkorokkoepidemioita tai vanhojen kääpiöukkojen kaasuvaivoja. Mutta joskus pahainen limakupin puhdistajakin voi nähdä suuria asioita. Kaksi kuuta sitten sain mahtavan näyn, kun katsoin hänen majesteettinsa limakuppiin. Lämmitin kuppia liekin yläpuolella, kun merkki ilmestyi. Tämä näky oli todentuntuisempi ja tarkempi kuin mikään mitä olin ennen nähnyt. Näkyni suuren merkityksen vuoksi päätin kirjoittaa sen muistiin jälkipolville. Ja jotta voisin sanoa olisitte uskoneet minua. Näin ajan, jolloin savimiehet ovat ajaneet väen maan alle. Tämän näin limassa. Kun se aika koittaa, yksi heistä tulee meidän keskuuteemme. Fowl hän on nimeltään ja häijy luonnoltaan. Savimies, jolle ei ole vertaista. Hän saa salaisuutemme selville ja käyttää niitä meitä vastaan. Näen hänet selvästi silmieni edessä. Hänen kasvonsa ovat kalpeat, silmänsä tummat ja hiuksensa korpinmustat. Silti näen varmasti väärin, koska silmissäni hän on vasta poikanen. Eihän yhdestä savipojasta voi olla vastusta väelle. Mutta nyt näen ettei tämä poika ole yksin. Hänellä on rinnallaan suuri soturi, joka kantaa lukemattomien taistelujen arpia. Fowl vaatii väeltä lunnaiksi sen kalleinra (kirjoitusvirhe, tarkoitettu kalleinta) aarretta. Kultaa. Ja kaikesta väen taikuudesta huolimatta hän saattaa myös onnistua. Sillä hän on keksinyt miten aikakentästä pääsee pakoon. Ikävä kyllä en tiedä miten tarina päättyy. Mutta sen sijaan näen muuta. Tulee toinenkin tarina. Joku yhdistää väen ja saviväen. Yhdistää molempien kansojen pahimmat puolet. Hän on keiju ja hänen tarkoituksensa on tallata kaikki maailman olennot rautakorkonsa alle. Ja kuka tämä petturi on, sitä en näe selvästi. Mutta hän aloittaa sodan jonka veroista väki ei ole ikänään kokenut. He jotka ennen olivat vihollisia nousevat yhdessä häntä vastaan. Ja ensimmäistä kertaa savimiehiä on maan alla. Minulla on hänestä vain yksi vihje arvoitus. Nousevat hiidet, tuho vie Turvan, katala keiju sille tuo turman. Suuren vahingon aikaan saa menninkäinen, jota sormi osoittaa. Hän alati kasvojaan toisiksi vaihtaa ja puheensa ain totuutta kaihtaa. Hän väittää tahdo pahaa en lain mutta valtaa himoitsee salassa vain. Tiedän. Ei mitenkään erityisen selkeästi sanottu. En ymmärrä sitä itsekään. Mutta ehkäpä kaikki selviää tulevaisuudessa. Pitäkää silmällä vallanjanoista menninkäistä jota tarinamme kuluessa osoitetaan sormella. Tämä siis on Ohmin perintö. Varoitus, joka saattaa pelastaa maailman täydelliseltä tuholta. Tiedän ettei näissä vihjeissä ole kehumista. Tiedot eivät ole kovin tarkkoja. Neuvoisin teitäkin lukemaan limasta. Ehkäpä teillä on siihen lahjoja. Panen tämän ennustuksen samaan piiloon limakuppini kanssa. Jos teillä ei ole onnea työskennellä limakupin puhdistajana saatte varmaankin limaa omasta takaa aina kun vilustutte. Tähän päättyy Ohmin ensimmäinen ennustus. Näkyni ovat kuitenkin niin tärkeitä, että toistan ennustukseni vielä. Jos olette vasta alkanut ymmärtää mitä kirjoitin. Jatkakaa lukemista. Jos olette selvittänyt viestin alusta loppuun onneksi olkoon. Lähtekää pelastamaan maailmaa."
Viesti päättyy sivulle 150 ja alkaa taas uudestaan.